Luovuutta kaivannaisalalle?

”Pöydällä on neljä kynttilää, joista kaksi palaa. Jos otan yhden palavan ja yhden sammutetun kynttilän pois pöydältä, niin montako jää jäljelle?”

”Kaksi.”

”Ok, oletko varma? Voisiko olla muitakin vastauksia?”

Opiskelija vilkaisee minua nopeasti ja luultavasti ajattelee tehneensä ison virheen valitessaan tämän kurssin.

”Professori, hei, neljä miinus kaksi on kaksi”, hän sanoo ja jatkaa vielä sarkastisesti: ”Jos nyt muistan oikein yliopiston matematiikan…!”

Luovuus. Jokainen haluaa olla luova. Se on taito, joka on viime vuosikymmeninä ollut jatkuvasti viiden halutuimman taidon joukossa YK:n tekemisissä kyselyissä. Useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että taito tuottaa uusia ideoita on tärkeä, mutta samaan aikaan luovuutta pidetään pehmeänä taitona verrattuna kovaa osaamista vaativiin taitoihin kuten matemaattinen mallinnus, simulaatio ja optimointi. Osittain tämä onkin totta.

Miten ajatellaan laatikon ulkopuolelta?

Pystyäksesi ajattelemaan laatikon ulkopuolelta sinulla pitää olla se … laatikko. Siinä laatikossa on ammatillinen tieto ja kokemus, vaikkapa kaivannaisalalta ja ”miten olemme aina tehneet asioita täällä”. Jos vähän provosoin: laatikosta ei pääse pois joutumatta uuteen laatikkoon. Ei mitenkään. Määrittelisin luovuuden kyvyksi liikkua systemaattisesti laatikosta toiseen. Luovuus auttaa katsomaan ongelmaa eri näkökulmista, se auttaa näkemään yhtäläisyyksiä ensi katsomalta hyvinkin erilaisten ympäristöjen, teknologioiden ja alueiden välillä. Se on metaforien käyttämistä ajattelussa. Ongelmanratkaisua analogioiden avulla.

Mallinnustaitoja jokaiselle

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen: mikä tahansa universaali mallinnusmalli sopii liikkumiseen. Samaa matemaattista mallia voidaan käyttää kuvailemaan objekteja, jotka ovat erilaisia fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Omasta kokemuksestani tiedän, että matemaatikot ja fyysikot ovat erittäin kiinnostavaa baariseuraa, äärimmäisen luovia ihmisiä. Viesti on kuitenkin se, että useimmissa tapauksissa keksinnöt voidaan tehdä ratkaisemalla ongelmat helpommilla ja pehmeämmillä mallinnuskeinoilla. Hyviä ongelmanratkaisumalleja tarjoaa TRIZ, the Theory for Inventive Problem Solving. Suosittelen lukemaan, mitä tarkoitetaan ideaalisella lopputuloksella ja mitä ovat ristiriitojen eliminointitekniikat. Jos opetamme luovuutta, TRIZ on ehdottomasti hyvä pohja kurssille.

Kuvaa ongelma ja säästä aikaa – ja rahaa

Ihme tapahtuu useimmiten (massiivisen ideoinnin jälkeen), kun rakennamme varsinaisen ongelman. Abstrakti malli vapauttaa mielemme ajan ja paikan kahleista sekä tietyn teollisuudenalan ehdoista, ajatusmalleista ja lähestymistavasta. On kiinnostavaa, että mitä raskaammasta teollisuudesta puhutaan, sitä konservatiivisempi se on ja sitä vaikuttavampia tulokset ovat tämän harjoituksen jälkeen. Siksi kaivannaisala onkin täydellinen ala, jossa systemaattisilla luovuustyökaluilla kuten TRIZillä on potentiaalia. TRIZ toimii hyvin, kun ongelma on massatuotannossa, kenttäolosuhteissa tai meluisissa työpajoissa. Kutsuisin sitä teknologian ”luovaksi auditoinniksi”, kun haluamme löytää matalalla roikkuvat palkinnot: tiettyjen ongelmien tuominen esiin ja ratkaisujen tarjoaminen niihin innovoimalla. Jos parannusta saadaan aikaan, kaivostoiminnan volyymeilla säästöt ovat jopa miljoonia. Jos mitään uutta ei keksitä, auditoinnin kulut eivät ole mitään verrattuna kalliiseen ja perusteelliseen tutkimusprojektiin. Sen sijaan, että luova auditointi ulkoistettaisiin, kestävämpi tapa olisi sijoittaa resursseja oman henkilöstön kehittämiseen, käyttää hyödyksi luovan ajattelun menetelmiä luovuuteen kannustavan kulttuurin ja ilmapiirin rakentamiseksi.

”Pöydällä on neljä kynttilää, joista kaksi palaa. Jos otan pöydältä yhden palavan kynttilän ja yhden sammutetun, montako jää jäljelle?”

”Kaksi… tai yksi, riippuu ajasta. Palava kynttilä kuluu vähitellen loppuun ja häviää. Jos muistan oikein fysiikan opetukset…”

Kirjoittaja Leonid Chechurin toimii systeemitekniikan professorina LUT-yliopiston insinööritieteiden laitoksessa.